Adventure isolla A:lla

Huh mikä viikonloppu!

Me päätettiin tytsyjen kans jo viime viikolla, että tänä viikonloppuna halutaan lähteä jonnekin. Kunhan päästäis vaan näkemään ja kokemaan niin paljon kuin mahdollista, nyt kun täällä ollaan. Mtwarasta on kuitenkin yllättävän vaikea lähteä mihinkään tai sit vaan ei osata etsiä tietoa oikeista paikoista. Tuntuu, että kaikki tiet johtavat vain Dar Es Salaamiin.

Täällä asiat taitaa siis hoitua parhaiten kyselemällä. Joku kuitenkin jossain tietää jotain mitä kannattaa tehdä (just näin). No mutta, kuultiin viime viikolla meidän työkavereilta paikasta nimeltä Msimbati: hiekkarantaa yli 15 kilometriä ja oma rauha, yes please!

IMG_4411-10

Lähdettiin lauantaina matkaan aamulla jo seiskan pintaan, ihan vaan varmuuden vuoks. Paikallinen kolmipyörä bajaji kyysäs meidät kaupan kautta bussille. Yllättävää kyllä, löydettiin Msimbatiin menevä bussi alle 5 minuutissa ja päästiin matkaan. Tää kyseinen matka ei ollu kaikista miellyttävin, koska 12 hengen bussiin tungettiin ehkä noin 25 ihmistä plus laatikollinen kanoja. Siellä ku sillit purkissa matkustettiin tunti kohti Msimbatia. Ei oltu päästy vielä edes perille asti, kun bussin lipunmyyjä alkoi puhua swahiliksi jotain osoittaen meitä ja bussista pois jäämistä. Ei kauaakaan, kun me kolme mzungua (vaaleaihoinen) seistään pikkukylässä muiden ihmeteltävinä. Se tilanne oli taas jollain tavalla niin koominen, kolme tyttöä ihan pihalla minne pitäis mennä. Onneks se bussin lipunmyyjä ei jättäny meitä ihan tyhjän päälle, vaan kutsui jostain sen moottoripyöräkaverit paikalle. Loppumatka siitä pisteestä meidän majoituspaikkaan matkustettiin siis moottoripyörillä. Lopulta tajuttiin, että se lipunmyyjä näki ehkä meille paremmaks vaihtoehdoks taittaa loppumatka niin, koska se bussi tuli ihan täyteen ihmisiä.

tämä

Kun vihdoin kaiken tän säädön jälkeen päästiin perille meidän majoituskohteeseen, saatiin aikaseks seuraava show. Ystävällinen perhe Mtwarasta oli tarjonnut meille niiden Msimbatin lomakotia yhdeksi yöksi, eikä oikeastaan tiedetty tästä paikasta yhtään sen enempää. Meille vain ojennettiin avaimet good luck -tyyppisesti ja sanottiin, että paikan päällä kuitenkin joku teitä auttaa. Naapuritaloissa ei näkynyt olevan ketään kotona, joten turvauduttiin yli 80-vuotiaaseen pappaan, joka työskenteli alueen vartijana ikivanha kivääri kainalossa. Tällä papparaisella oli ehkä kaks hammasta suussa eikä se puhunut sanaakaan englantia. Ja voitte vaan kuvitella, etsittiinkö taloa vielä kahden tunnin päästä tästä. Se pappavartija halus kuitenkin olla avuks ja lopulta kiersi itsekseen testaamassa jokaisen alueen oven. Vihdoin asunto löytyi ja päästiin suuntaamaan kohti rantaa.

Näin jälkikäteen kirjoitettuna tää ei enää kuulosta niin pahalta. Olis ehkä pitänyt kuvata videolle koko meidän viikonloppu säätöineen kaikkineen, haha.

7d48de81-6557-4033-b6fd-84ed8459c418-2

ca032c56-9adb-4fd8-afd5-723223152d7c-1

Vaikka aina välillä tuntuu, että lähteminen aiheuttaa täällä kauheaa säätöä, en vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään. Tän viikonlopun aikana ollaan kuultu enemmän mzungu -huuteluja kuin yhteensä koko reissun aikana. Ollaan myös koettu se, että busseissa lippujen hintaan lisätään valkoisen ihmisen lisä. Oon myös ehkä ensimmäistä kertaa ollut paikassa, jossa kukaan ei oikeesti puhu sanaakaan englantia. Mutta veikkaan, että tällaset kokemukset on just niitä, jotka kasvattaa kaikista eniten.

Palkintona kaikesta tästä meitä odotti ihan mieletön ranta, joka oli täynnä hienoja simpukoita ja muita mereneläviä. Tuntu ihan siltä, kun oltais eksytty autiolle saarelle. Intian valtameren kohinaa kuunnellessa tajusin olevani kaikesta säädöstä huolimatta tosi onnellinen ja rentoutunut.

IMG_4421-13

IMG_4446-15

IMG_4438-14

IMG_4414-11

IMG_5049-1 kopio

Saa nähdä, mihin ens viikolla eksytään!
xx Rosa

Tanzania Diaries: Week 2

Tanzania Diaries: Week 2

Asubuhi njema,
Hyvää huomenta!

tää

Nyt on myös yhdet synttärit vietetty Tansaniassa! Tytsyt oli käyny ostamassa mulle synttärikruunun maanantaiks ja hengasin tietysti koko päivän se päässä. Se oli niin magee valoineen ja kaikkineen! Työpäivän jälkeen suunnattiin Mtwaran keskustaan pizzalle ja aaahh, miten hyvää vaihtelua se teki riisille ja pavuille.

tämä

Töiden osalta viikko on ollut pitkälti autossa istumista ja matkustamista yhteistyökouluihin, joita on yhteensä 9. Välimatkat koulujen välillä ovat pitkiä ja suurin osa teistä on todella huonossa kunnossa. Vaikka autossa onkin tullut istuttua, mikään ei voita sitä aitoa iloa, jonka voi aistia koululaisten kasvoilta. Tälle viikolle oppilaat olivat opettajien johdolla valmistaneet näytelmiä, joita kävimme katsomassa ja arvioimassa. Näytelmien aiheet perustuivat SDA:n tunneilla käsiteltyihin aiheisiin, kuten  esimerkiksi teiniraskauteen ja koulun keskeytymiseen. Vaikka näytelmät olivatkin swahiliksi, pystyi niitä seuratessa keskittymään oppilaiden ilmeisiin ja eleisiin entistä tarkemmin. Ja vitsit, että ne oli taitavia esiintyjiä. Kadehdin myös sitä, miten täällä ihmisillä tuntuu olevan rytmi veressä jo syntyessään. Yhdessä esityksessä tytöt lauloivat ja tanssivat ja se vaan tuntui tulevan heiltä niin luonnostaan. Ei voi muuta tehdä kuin ihailla!

IMG_5265-3 kopio

Torstaiaamuna herätyskello oli soimassa jo ennen kukonlaulua (meidän naapurissa on oikeesti kukko), koska edessä oli parin tunnin ajomatka sen päivän kouluun. Kaikki kuitenkin tapahtuu afrikkalaisen aikakäsityksen mukaan ja vaikka oltiinkin perillä sovitusti ennen klo 10, vasta tunnin päästä siitä alkoi tapahtua. Vaikka välillä odottelu ja hitaus ärsyttää, uskon, että se tekee meille suomalaisille täällä vain ja ainoastaan hyvää. Ehkä tämän jälkeen myös osaa itse ottaa rennommin ilman jatkuvaa kiirettä ja stressiä ainakin toivottavasti.

Torstain koulussa päästiin myös seuraamaan, kun oppilaat paahtoivat cashewpähkinöitä. On hassua ajatella, miten tiettyjä hedelmiä ja pähkinöitä pitää itsestäänselvyytenä Suomessa. Sitä vain kävelee kauppaan, ostaa pussillisen pähkinöitä ja syö ne, miettimättä välttämättä sen enempää, mistä kyseinen elintarvike on peräisin. Täytyy nimittäin myöntää, etten itse tiennyt cashewpähkinän kasvavan puussa hedelmän kärjessä. Hedelmän kypsyttyä pähkinät kerätään kärjistä pois, paahdetaan ja kuoritaan.

Matkailu avartaa, ei voi muuta sanoa.

IMG_2151-12 kopio

Työpäivien jälkeisiä iltoja ollaan suurimmaksi osaksi vietetty meidän lempparipaikassa, meren rannalla. Rantakiskan omistajat taitaa tuntea meidät jo vähän liian hyvin, koska ollaan siellä lähes joka päivä.

Viikonlopuksi suunnataan Msimbatiin rentoutumaan. Luvassa on snorklausta ja luonnonpuistossa apinoiden seassa seikkailua. Sunnuntaina siis varmasti tulossa lisää tarinoita meidän viikonlopusta!

18a5bccc-594d-4b41-95a8-48c43a5d406f-11

Ihanaa alkavaa viikonloppua tyypit,
xx Rosa